(Tarina nukkekotien valmistumisesta jatkuu rakennustöiden edetessä; alkaen tuoreimmista tapahtumista. -M)
2. osa:
"Amanda" pääsi omaan kotiin
Nukketalojen saattaminen valmiudessa eteenpäin on näin joulun alla osoittautunut työlääksi. Ensimmäinen taloista pääsi viimein torstaina lopulliseen sijoituspaikkaansa, omaan kotiin Sadun luo pojantyttären Amandan (sen oikean) ihailtavaksi.
Tässä vaiheessa talo on ns. puuvalmis ja pohjamaalattu. Itse tekemäni ikkunat ovat paikoillaan vain kuvauksen ajan. Niiden pleksilasit on leikattu, mutta kiinnittämättä. Kahden millin pleksiä muuten sattui löytymään paikallisen lasitusliikkeen varastosta.
Sitä on helppo leikata viiltämällä mattoveitsellä taittoviiva ja napsauttamalla pöydän reunaan vasten levy poikki.
Ikkunat kiinnitetään paikoilleen maalauksen ja tapetoinnin jälkeen. Ovet on tarkoitus hankkia valmiina.
Viimeksi kuluneiden päivien urakkana oli kattoikkunoiden teko (vai ovatko ne nimeltään kattolyhtyjä, vai erkkereitä vai mitä lie). Ne antoivat talolle mukavan leiman. Kolme niitä on siksi, että ullakkokerrokseen tulee kolme huonetta.
Kolmikerroksisen talon ylin kerros on ullakko, joka avautuu nostamalla pianosaranoitu katon etulape pystyyn. Se pysyy hieman takaviistoon asennettuna itsekseen pystyssä.
-----------------------------------------------------------------------------------------
1. osa:
Nukketaloja naisellisin voimin
Sahat laulavat, lastut lentelevät, ruuvit kiertyvät ja seinät nousevat myös naisellisin voimin. Sen osoittivat kahdeksan (ynnä yksi ukko) nukkekotien rakentajaa syksyn aikana Mäntsälän kansalaisopiston kurssilla. Marraskuun loppupuolella omiin oikeisiin koteihin kannettiin kymmenen puuvalmista nukketaloa - itse tehtyjä maalailua, tapetointia ja kalustusta odottelemaan.
Tämä ei ole kertomus siitä, miten nukketalo tehdään. Sen sijaan näiden kuvien tarkoitus on kertoa sisusta ja ahkeruudesta, jolla saadaan jotakin aikaan - niin, joukossa taisi olla jokunen, joka tuskin koskaan oli edes ruuvimeisseliä kädessään pitänyt. Nukketalo, ja komea sellainen, kuitenkin syntyi. Kuten kaikilta muiltakin.
_________________________________________________________________
Vaikka levyt saatiinkin lähes valmiiksi mittoihin sahatattuina, suunniteltavaa,
mitattavaa ja tarkkuutta vaativaa piirrettävää oli vielä paljon, mm. ikkunoiden ja
ovien paikat. Karttojakin piirtämään tottuneilla käsillä se sujui.
__________________________________________________________________
"Tuohon en ainakaan koske", taisi kuulua useammastakin suusta, kun ensimmäinen
pistosaha pärähti kovaääniseen käyntiinsä. Pian puheet olivat puheita ja jokaisella
höyläpenkillä lauloi porakone ja saha - vuoronperään. Ja ikkuna-aukoista tuli
mestarillisen suoria ja oikean kokoisia.
________________________________________________________________
Oikea työasento on kaikki kaikessa. Jos ei sivuseinä muuten pysy paikoillaan, se
alistetaan vaikka polvella niskasta painaen. Työturvallisuuteen koneiden kanssa
puuhatessa kiinnitettiin suurta huomiota.
__________________________________________________________________
Pituudet, leveydet, ristimitat ja kohdistukset tarkistettiin moneen kertaan. Mitään
ei tehty hätiköiden, vaan millinkin viinoon mennyt seinälevy ruuvattiin irti ja viritettiin
uudelleen. Suottako? Siltä se saattoi silloin tuntua, mutta nyt kiitetään.
__________________________________________________________________
Muutaman kerran harmitti, kun ihmisellä on vain kaksi kättä - tässä hommassa kolme
olisi sopiva määrä. Seinien ja lattioiden ensimmäisen sovituksen ja kiinnityksen jälkeen
paketti purettiin erilaisia työvaiheita varten vielä vähintään puolenkymmentä kertaa.
Nyt oltiin kuitenkin jo voiton puolella.
_________________________________________________________________
sellainenkin ajatus, että ehkä tämä joskus tulee olemaan ihan nätti koti nukelle tai
kenties peräti nukkeperheelle. Siihen on kuitenkin vielä matkaa. Väliseinätkin ovat
vielä pinossa runkolaatikon alla.
__________________________________________________________________
Siis rohkeasti vain 9 mm:n vanerikasan kimppuun.
Kyllä siitä nukketalo tulee, vaikka televivisosta sattuisikin
juuri sinä iltana tulemaan ukoille jääkiekkoa tai muuta mielenkiintoista.
Mäntsälän kurssille osallistuivat nukke- ja minimaailman monitoiminaisen ja
ikiliikkujan Leean opastuksella Aino, Anne, Liisa, Marianne, Marjo, Meeri, Merja,
Sari ja ainoana miehenä (ellei sähköisistä asioista luennoimassa käynyttä
Briania lasketa) minä, siis Matti. -M-
(Kertomus jatkuu rakennustöiden edetessä.)